Nykyinen julkisuuslaki antaa viranomaisille hyvin laajat mahdollisuudet asiakirjojen salaamiseen, toteaa Politiikan toimittajien yhdistys oikeusministeriölle antamassaan lausunnossa.
Politiikan toimittajien yhdistys toivoo Suomeen erillistä viranomaistahoa, joka valvoisi julkisuuslain noudattamista ja antaisi tarvittaessa moitteita sen rikkomisesta. Samalla se voisi avustaa viranomaisia julkisuuslain tulkinnassa.
Näin oikeusprosessien rinnalle saataisiin nopeampi tapa saada linjauksia julkisuuslain tulkinnasta. Valitusprosessit oikeudessa voivat kestää vuosia.
Esimerkiksi oikeuskansleri Tuomas Pöystin ja SEB-pankin hallitukseen siirtyneen ministeri Anne Bernerin välisten sähköpostien julkisuus on vieläkin korkeimman hallinto-oikeuden harkinnassa. Pöysti otti talvella 2019 sähköpostiviesteissään kantaa silloisen liikenne- ja viestintäministeri Bernerin edellytyksiin jatkaa ministerin tehtävässä uudessa tilanteessa.
Yhdistys katsoo, että Pöystin viestit Bernerille tulisi julkistaa ja oudoksuu oikeuskanslerin menettelyä asiassa. Kun Helsingin hallinto-oikeus kumosi oikeuskanslerinviraston salaamispäätöksen, esitti oikeuskanslerinvirasto viestien salaamiselle uuden perusteen.
Oikeuskanslerin tulisi ylimpänä laillisuusvalvojana ja myös julkisuuslakiin liittyviä kanteluita käsittelevänä viranomaisena näyttää esimerkkiä avoimuuden edistämisessä. Yleisöllä on oltava edellytykset arvioida keskeisen viranomaistahon toimintaa yhteiskunnallisesti merkityksellisessä asiassa.
Nykyisen julkisuuslain epäselvyys jättää viranomaisille liikaa harkintavaltaa, mikä voi johtaa siihen, että tiedotusvälineille annetaan vain päättäjille edullisia asiakirjoja. Jos toimittaja joutuu epäilemään, että epäedullista tietoa salataan julkisuuslain vastaisesti, se nakertaa median ja myös yleisön luottamusta viranomaisiin.
Yhdistys pitää ongelmallisena, etteivät viranomaisten tulkinnat tietojen julkisuudesta ole aina yhtenäisiä. Jos yksi viranomainen päättää julkistaa asiakirjan, toinen ei saisi sitä salata.
Yksi julkisuuslain ongelmista liittyy digitaalisiin viestintäkanaviin kuten sähköposteihin. Kun tietopyynnöt ovat koskeneet viranomaisten ja ministerien sähköposteja, ratkaisut niiden julkisuudesta ovat olleet epäselviä ja hyvin kirjavia.
Yhdistys kiinnittää huomiota myös tietopyyntöjen vastausaikoihin, jotka venyvät liian usein lain sallimaan maksimiin. Pitkät odotusajat luovat paikoin vaikutelman tahallisesta viivyttelystä.
Asiakirjoja myös salataan kokonaan, vaikka vain osa niiden sisällöstä olisi salassa pidettävää. Lisäksi salaamisessa saatetaan viitata syihin, joita ei löydy laista. Tästä esimerkkinä on vastaus tietopyyntöön, joka koski liikkumisrajoitusten valmistelua keväällä 2021.
Työ- ja elinkeinoministeriö perusteli turvallisuusluokiteltujen varautumisasiakirjojen salaamista tilanteenhallintaan liittyvällä aikasidonnaisuusulottuvuudella.
Oikeusministeriön työryhmä selvittää parhaillaan julkisuuslain muutostarpeita. Työryhmän puheenjohtaja on emeritusprofessori Olli Mäenpää.
Voit lukea täältä lausunnon kokonaisuudessaan:
Politiikan toimittajien yhdistys kiittää oikeusministeriötä mahdollisuudesta lausua julkisuuslain soveltamiseen liittyvistä keskeisistä haasteista ja julkisuuslainsäädännön kehittämistarpeista media-alan näkökulmasta.
Kiireisimpinä muutostarpeina Politiikan toimittajat ry näkee julkisuuslakia valvovan viranomaistahon nimeämisen ja digitaalista viestintää koskevien viestien julkisuutta koskevan tulkinnan selkeyttämisen.
Politiikan toimittajat ry pitää ongelmallisena sitä, että nykyinen julkisuuslaki antaa tällä hetkellä hyvin laajan mahdollisuuden viranomaisille eri asiakirjojen salaamiseen. Viranomaisten tulkintalinja tietojen julkisuudesta ei myöskään välttämättä ole yhtenäinen. Esimerkiksi jos yksi viranomainen ei salaa, muidenkaan ei tulisi salata
Yhdistys pitää tärkeänä, että viranomaisille ja päättäjille ei jää mahdollisuutta harkinnanvaraisesti antaa tai jättää antamatta asiakirjoja. Tämä voi johtaa siihen, että tiedotusvälineille annetaan vain sellaisia asiakirjoja ja viestejä, jotka ovat edullisia virkamiehelle tai päättäjälle. Jos toimittaja joutuu epäilemään, että viranomainen salaa jotain tälle epäedullista tietoa julkisuuslain vastaisesti, se on omiaan nakertamaan median ja sitä kautta yleisön luottamusta viranomaisiin.
Julkisuuslain tulisi ottaa paremmin huomioon digitaalisten viestintäkanavien kautta lähetetyt tiedot ja selkeyttää esimerkiksi sähköposteihin liittyviä pelisääntöjä. Kokemuksemme mukaan tietopyyntöjen koskiessa viranomaisten ja ministerien sähköposteja, ratkaisut niiden julkisuudesta ovat olleet epäselviä ja hyvin kirjavia. Esimerkiksi oikeuskansleri Tuomas Pöystin ja SEB-pankin hallitukseen siirtyneen ministeri Anne Bernerin kymmenen päivää kestäneen sähköpostiliikenteen julkisuus on edelleen korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä.
Politiikan toimittajat ry haluaa kiinnittää huomiota siihen puutteeseen, että Suomessa ei ole viranomaistahoa, joka voisi antaa moitteita julkisuuslain rikkomisesta tai noudattamatta jättämisestä. Tästä saattaa seurata salaamista ”varmuuden vuoksi”. Yhdistys esittää harkittavaksi sitä, että nimitettäisiin jokin taho, joka voisi toisaalta valvoa julkisuuslain noudattamista ja antaa tarvittaessa moitteita mutta myös avustaa samalla viranomaisia. Näin oikeusprosessien rinnalle saataisiin nopeampi tapa saada linjauksia julkisuuslain tulkinnasta. Valitusprosessit oikeudessa voivat kestää vuosia.
Tietopyyntöjen vastausaikoihin liittyy yhdistyksen kokemuksen mukaan ongelma. Vastaamiseen käytetään liian usein lain sallimat kaksi viikkoa. Joissakin poikkeustapauksissa neljänkin viikon raja on voinut ylittyä. Tästä voi syntyä toimittajille se mielikuva, että vastauksien antamisessa viivytellään tahallisesti. Tähän liittyy myös yleisesti havaittu epäkohta, että tietyissä tilanteissa kaikki kyselyt viranomaiselta saatetaan ohjata tietopyynnöiksi eikä mitään tietoa saa esimerkiksi suoraan viestintäyksiköstä. Tällöin tiedon saaminen voi kestää kohtuuttoman pitkään etenkin silloin kun uutistilanne synnyttää akuutin tiedonsaantitarpeen.
Politiikan toimittajat ovat myös huolissaan siitä, että viranomaiset saattavat salata asiakirjoja kokonaan, vaikka vain osa sisällöstä olisi salassa pidettävää. Lisäksi salaamisessa saatetaan viitata syihin, joita ei löydy laista. Tästä esimerkkinä on vastaus tietopyyntöön, joka koski liikkumisrajoitusten valmistelua keväällä 2021. Työ- ja elinkeinoministeriö perusteli salaamista sillä, että valtioneuvoston koronatilannevarautumisen tilanteenhallintaan liittyvästä aikasidonnaisuusulottuvuudesta johtuen pyydetyt ministeriön turvallisuusluokitellut varautumisasiakirjatiedot eivät ole julkisia.
Tulkinta sisäisen työskentelyn asiakirjoista vaikuttaa myös olevan laajempi kuin julkisuuslaki sallii. Näyttää siltä, että esimerkiksi valtioneuvoston kansliassa sisäiseksi viranomaisselvitykseksi luokitellaan kaikki asiakirjaliikenne – ainakin sähköinen – joka tapahtuu ministeriön sisällä. Esimerkiksi kun media pyysi keväällä 2021 liikkumisrajoitusten valmisteluun liittyviä asiakirjoja ja viestejä valtioneuvoston kansliasta, vastaus tietopyyntöön oli, että kaikki sisäiset asiakirjat jäävät julkisuuslain ulkopuolelle. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin todennut, että momenttia sisäisestä työskentelystä voidaan soveltaa vain toisarvoisiin asiakirjoihin ja vähämerkityksellisiin asiakirjoihin.
Lopuksi todettakoon vielä, että kannatamme uudistustyössä sen selvittämistä, tulisiko julkisuuslain soveltamisalaa laajentaa julkista hallintotehtävää hoitaviin sekä kokonaan julkisyhteisön tai julkisyhteisöjen omistuksessa oleviin yhteisöihin ja muihin kuntakonserneihin kuuluviin yhteisöihin sekä näihin asemansa ja rahoituksensa puolesta rinnastuviin yhteisöihin, säätiöihin ja yhdistyksiin.